Ylhäältä alas

On tosi kivaa kun tulee uusia tuulia neulomiseen.

Silloin kun minun neulominen

alkoi,oli vuosi 1984... kait.

Lankoja oli vain Novitalta

ja Sokos taisi olla ainut kauppa mistä sitä sai täällä Keski-Suomessa.

Ikää minulla oli vasta 12 v joten voihan 

olla, että muutakin tarjontaa saattoi olla,

mutta tämä tyttö pääsi lankakaupoille

vain sinne minne vietiin.

Silloin kun aloitin, neulottiin paksuja, isoja neulepaitoja.

Eka neulepaita oli pelkkää oikeaa, neljä kerrosta aina värillään, minttu, vaaleanpunainen ja keltainen.

Puuvillainen, niin muotineule että!

Kyllä sitä vain oli ylpeä viikkiluokkalainen omatekemässä paidassa.

Tusina jos toinen valmistui jo ennen peruskoulusta pääsyä.

Neulominen on vain niin kivaa.

Neuloin joka välitunnin minkä sisällä sai olla, käytävän lattialla istuessa.

 Lukiossa jopa tunneillakin jos opettaja siihen luvan antoi.

Myös kauppis meni niin neuloen että..

Hyviä muistoja on paljon neulomisesta.

*****

Nyt sitten on uudet haasteet.

On silmukkamerkit ja kaikki muu ihmeellinen :o)

Nyt neulotaan ylhäältä alas.

Jep Jep.

Mutta kyllä on vähän vastaansanomistakin.

 Hienoa merinovillaa

kun neuloo näin niin alkuun on niin ihanaa..

Sitten kun aloitat hihan siihen jo valmiiseen etu-takakappaleeseen

niin koko käsityö pyörii hyrrää sylissä,

voi huomata, että valmistuva neule on kuin monta

vuotta käytetty, nukkainen, nuhruinen.

Uusi, mutta jo neuloessa kaluttu loppuun.

Niinpä minä kaivoin minun toisella luokalla

tehdyn käsityöpussin esiin

ja laitoin käsityöni siihen.

Hyrrävaikutelma on kivasti muuttunut

sellaiseksi, etten koko neulomisen ajan sure

lopputuloksen nuhraantumista!

Ensin mietin jopa muovipussia. Pyörisi ihan

itsestään sylissä, mutta onhan tämä nyt nostalgisen hieno

juttu käyttää vanhaa, ihan itse ompelemaani

käsityöpussia kouluajoilta.

On siinä sitä kitkaa kyllä vähän, mutta enköhän sen kestä

***

Tosin on tässä ylhäältä alas neulomisessa toinenkin vika.

Neule painaa, ei meinaa meitsin vanhenevat olkapäät 

jaksaa painoa ja vääntöä.

Eli ennemmin taidan neuloa vanhanaikaisesti.

Esim tämä neuletakki ei tehnyt toteutusvaiheessa yhtään kipuja

olkapäihin. Kappaleet tehty siis niin vanhanaikasesti.(kai se pitää sanoa

näin nykyään)

Alhaalta ylös omina kappaleina ja sillei lopuksi koottu yhteen.

Sivusaumat tuovat minusta ryhtiä aina

neuleisiin, jos niistä haluaa oikeasti pitkäikäsiä.

***

Nyt tekeillä oleva neule

muistuttaa olkapää kivuista 

joita sain kun tein Gem Stonea.

**

Niinpä

kivat kepeät huivit jatkavat

varmaan esittelyään täällä.

Jotain tahdon neuloa, 

mutta kevyitä kiitos!

Mielipiteitä?? Kuinka ja mitä jaksat neuloa?