lauantaina, joulukuuta 18, 2010

Neulojan elämää II

Kun paljon neuloo, niin pitää tehdä joitakin sääntöjä.
Tässä minun sääntöni.
 
1. Älä aloita uutta työtä, ennen kuin tekeillä oleva
on valmis.
Eli langat on päätelty ja valmis työ on käytössä.

2.Älä osta lankoja.
Tästä voi joskus joustaa säännöillä;

a) niiden pitää olla todella halpoja
b) sinulla on niihin jo malli jonka toteutat ja se
tulee todella tarpeeseen, mielummin jollekin 
toiselle joka sinulta on tätä nimenomaista
neuletta tällä langalla toivonut ja
sinun on tarve toteuttaa tämä toive
viipymättä.
c) et vain voi  mitenkään
päästä näistä langoista ohi menettämättä
monen yön tärkeätä unikiintiötä.

3. Vältä muita lankahirmuja ollessasi 
lähietäisyydellä lankoja joita voit ostaa. Tämä 
on tarttuva tauti.

4. Muista aina sanonta (jonka joku 
ymmärtämätön, yleensä mies sanoo ja 
tämä muuten sopii muihinkin hankinoihin)
'Mutta tarviit sää?'

5. Jos käyt läpi lankavarastoasi ja
löydät lankoja joita ei pitänytkään olla olemassa
olet ylittänyt jo itsesikin.
Kyllä neulojan pitää sentään varastonsa tuntea!

6. Älä neulo sellaista mitä et koskaan käytä tai 
kukaan muukaan ei sitä osaa käyttää.

Olisiko tähän vielä muuta hyvää lisättävää??







perjantaina, joulukuuta 10, 2010

Hattukokeilut

Mulle tuli pienen pätkän Suuri Käsityökerholehti,
jossa tämän ohje oli numerossa 10/2010.
Tykästyin heti tähän klassiseen malliin.
Otin ja tilasin juuri oikeat langatkin.
Huovuttamista en ollut ennen kokeillut.
Isopäinen kun olen niin yleensä
kaikki hatut tahtoo olla pieniä..
niin kuin tämäkin lopulta, nyyh.
Taisipa olla ainutkertainen
kokemus tämä
huovutus minulle.
Hattu kuitenkin löysi
uuden omistajan, joten loppu hyvin
kaikki hyvin.
Päätin kuitenkin vielä yrittää
pelastaa tämän pään
tuulelta ja tuiskulta.
Lopputulos oli tämä iän ikuisen vanha malli
jota on vuosien varrella ollut
vaikka missä lehdessä.
Nyt se on mm. kirjassa Myssystä Sukkiin.
Tämä mahtuu päähän!
Tuossa noita villasia neuloessa tulin
myös siihen tulokseen, että
vaikka kuinka haluaisin
jostain ihanan pehmeästä
villasta neuloa, niin ei käy.
Otsani loistaa kun
punainen katuvalo
hetkisen villaa hyväiltyään.
Joten tässä monen kauhuksi, 100% polyakryyli.
Näin talvella epäilen ettei sen hiki-
ominaisuus niin haittaa varsinkin
kun se päässäpi on.
Mitä lie Lidlin halpislankaa,
mutta kaunis kiilto siinä on.
Ensimmäinen hatusta kuulemani kommentti oli
että se näyttää ihan
nougat jäätelöltä.

sunnuntaina, joulukuuta 05, 2010

Neulojan elämää

Tällä kertaa ei ole yhtäkään kuvaa vaan kysymys teille lukijoille.
Olen neulonut pienen ikäni kaikenlaista, enimmäkseen erinlaisia neulepaitoja.
 Ensimmäinen neulepaitani oli vaalenpunaisesta, tipun keltaisesta
ja mintunvihreästä langasta. Paksuja puuvillalankoja.
Ihan helppo ohje..ja kummallista muistan sen
vieläkin niin hyvin. Eli neljä kerrosta ainaoikeaa joka värillä vuorollaan.
Olin niin ylpeä viikkiluokkalainen siinä hienossa paidassa. Hihat olivat kyllä hieman
venyneet, haittasi koulutunnilla kirjoittamista,
 mutta se neulottu löysyys sopi niin
hyvin 80-luvulle.
Nykyään neuloessa on sellainen tunne kun monella muullakin bloggaajalla
tuntuu olevan, 'oota mä neulon vielä tän kierroksen'.
Hassua kuinka siihen jääkään koukkuun.
Neulominen on paha kierre, vai voitteko yhtyä seuraavaan:
Kun tekee oikean kierroksen, on pakko neuloa sen jälkeen
se nurjakin ettei seuraavalla kerralla tarvitse aloittaa ensin nurjaa kierrosta.
Mutta ootapa vaan, kun nurja on valmis, haluaa ihan välttämättä neuloa sen oikean,
helpomman, tai muuten vaan kivemman kierroksen,
jonka aikana tulee taas näkyvää jälkeä.
Tämän kierteen kanssa saattaa mennä hyvinkin kauan, kunnes huomaa,
että muiden asioiden kanssa tulee turhankin kiire.
Aina on kuitenkin aikaa parille kierrokselle,
 mutta mitenkä se riittää tälle ¨kierteelle¨.
No, voisihan sitä neuloa pyöröpuikoilla niin ei olisi ns. nurjia.
Mutta silloin pökrääntyy koko systeemistä ja tuntuu, että
puikot ovat kuin kasvaneet kiinni;, vain käsien jatko.
Hihoja muuten tehdään kaksi kerralla, ettei tarvii
tarkistaa koko ajan, että mitenkäs
se muuten menikään ja missä poikkesin??
Ja yhden sukanhan pitäisi valmistua parissa tunnissa,
niin ne vanhat tekijät kertovat.
Kiitos sinulle joka jaksoit tämän lukea ja kerro
mikä sinua koukuttaa niin ettei puikot irtoa somista sormistasi
silloin kun olisi aika jollekin muulle?!
Onko kanttia kommentoida?

torstaina, joulukuuta 02, 2010

Sukat












Nyt mullakin on
Tämä on ainut
kirjoitetussa
muodossa oleva
sukkamalli
johon olen tykästynyt.
Yleensä teen sukkia kuten
äit on opettanu.